Ruohovartiset pionit ovat yksi helpoimmin kasvatettavista perennoista. Ne ovat pitkäikäisiä ja kestäviä – pioni voi elää helposti yli 100 vuotta!
Ruohovartiset pionit kasvattavat uudet varret joka kevät ja kesä, mutta kuolevat maanpinnan tasalle myöhään syksyllä jääden talveksi lepotilaan. Keväällä suuret, mehevät juuristot, kasvupisteet ja silmut heräävät jälleen eloon. Kaikki ruohovartiset pionit tarvitsevat viileän lepojakson. Suomessa tämä ei ole ongelma.
Paeonia lactiflora -lajikkeet ovat tutuimpia ruohovartisia pioneja, ja niiden alkuperä on Kiinasta. Siksi niitä kutsutaankin usein kiinanpioneiksi, ja nimi on yleisesti käytössä puutarhakaupoissa. Lactiflora-lajikkeet ovat usein miellyttävän tuoksuisia ja erinomaisia leikkokukkia.
Jalostajat aloittivat 1900-luvulla eri lajien risteyttämisen luodakseen hybridipioneja. Hybridipionit tarjoavat laajan valikoiman erilaisia kukka- ja kasviominaisuuksia, mikä tekee niistä monikäyttöisiä puutarhassa ja maisemoinnissa.
Sekä P. lactiflora -lajikkeet että hybridit kasvatetaan samalla tavalla, ja niillä on samanlaiset kasvutavat ja hoitotarpeet.
Ruohovartisten pionien varret ja lehdet tulisi poistaa kasvukauden päätyttyä. Tämä ennaltaehkäisevä toimenpide vähentää riskiä, että taudit tarttuvat uuden kasvukauden versioihin keväällä.
Puuvartiset pionit ovat pensaita, joilla on vahvat, monivuotiset puumaiset varret. Tämä tarkoittaa, että varret säilyvät maanpinnan yläpuolella ja kasvavat useiden vuosien ajan.
Puuvartisten pionien hybridit ovat peräisin risteytyksistä, joissa on käytetty pääasiassa Kiinasta peräisin olevia pensaspionilajeja, joita on viljelty vuosisatojen ajan. Kukat voivat vaihdella kooltaan muutamasta senttimetristä (esim. Paeonia delavayi) jopa yli 20 senttimetriin. Oikein hoidettuna puuvartiset pionit ovat erittäin pitkäikäisiä ja voivat kaunistaa puutarhaa vuosikymmeniä. Kuten ruohovartiset pionit, myös puuvartiset tarvitsevat kylmän lepojakson. Puuvartiset pionit voidaan jakaa neljään pääryhmään: Lutea-hybridit, Suffruticosa-ryhmä, Rockii-hybridit, Luonnonlajit. Jokaisella ryhmällä on omat kasvutapansa, kukkaominaisuutensa ja kylmänkestävyytensä. Pienellä taustatyöllä löydät varmasti puuvartisia pioneja, jotka viihtyvät hyvin omassa puutarhassasi – olipa se missä tahansa.
Puuvartisia pioneita ei leikata alas syksyllä.
Itoh-ryhmä on erityinen hybridiryhmä, jossa toisena vanhempana on Paeonia lactiflora ja toisena puuvartinen pioni. Tämä risteytys yhdistää molempien pionityyppien parhaat ominaisuudet.
Itoh-pioneissa on laaja värivalikoima, ja kukkien muoto vaihtelee yksinkertaisista puolikerrottuihin. Tästä ryhmästä löytyy myös kirkkaimman keltaiset pionit kuten ’Bartzella’, ’Garden Treasure’, ’Sequestered Sunshine’ ja useita muita upeita lajikkeita.
Itoh-ryhmän tunnusomaisia piirteitä:
Itoh-pionit ovat erinomainen valinta puutarhaan kauniin kukintansa, kestävyytensä ja helppohoitoisuutensa ansiosta.
Luonnonlajit (species peonies) ovat luonnonvaraisia pioneja, jotka toimivat nykyaikaisten hybridipionien ensimmäisinä vanhempina. Nykyään nämä Paeonia-suvun helmet ovat harvinaisia luonnossa, mutta niiden suosio on kasvanut viime vuosina, ja ne ovat haluttuja puutarhureiden keskuudessa ympäri maailmaa. Luonnonlajeja löytyy sekä ruohovartisten että puuvartisten pionien joukosta, ja ne vaativat usein tarkempaa hoitoa kuin jalostetut hybridit.
Lähde: käännetty American Peony Societyn sivuita.
Pionien kukat hämmästyttävät koollaan, muodoillaan ja rakenteellaan.
Kukan rakenne. Piirros: Anneli Tervonen
Pionien kukkamuodot ovat moninaisia ja vaihtelevia. American Peony Society (APS) on määritellyt viralliset kuusi pionien kukkamuotoa:
Näitä luokituksia on käytetty pitkään sekä Pohjois-Amerikassa että suurimmaksi osaksi Euroopassa. American Peony Society, APS on ylläpitänyt tätä standardia yhtenäisyyden varmistamiseksi kukkamuotojen kuvaamisessa. Vaikka alueellisia luokituksia esiintyy muualla, APS ei tunnusta niitä virallisesti.
Yksinkertainen kukkamuoto muistuttaa villipionia. Kukassa on yleensä 5 tai useampia terälehtiä, siitepölyä tuottavia heteitä ja toimivat emilehdet. Viljelykannoissa terälehtiä voi olla jopa 15, mutta ne luokitellaan silti yksinkertaisiksi, jos terälehdet ovat lautasmaisen litteässä asennossa.
Japanilaisessa kukkamuodossa keskeistä ovat joutoheteet (staminodit), joiden alkuperä on edelleen tunnistettavissa. Staminodien reunat ovat paksuuntuneet eikä siitepöly ole vapaasti saatavilla. Nämä Japanista tuodut pionit ovat olleet suosittuja juuri siitepölyn vähäisyyden vuoksi.
Vuokkomuodossa heteet ovat muuntuneet pieniksi, kapeiksi terälehdiksi, ja alkuperäinen heteen rakenne on kadonnut lukuun ottamatta usein kellertävää väriä.
Puolikerrannainen muoto kattaa laajan joukon erilaisia kukkia. Yhteistä niille ovat näkyvät heteet ja runsaat terälehdet. Heteet ovat osittain muuntuneet sisemmiksi terälehdiksi, terälehdet ovat runsaammat kuin yksinkertaisilla ja niiden rakenne antaa kukalle visuaalista runsautta.
Sisemmät muuntuneet terälehdet ovat kasvaneet niin suuriksi, että ne näyttävät muodostavan erillisen ”pallon”, joka lepää ulompien, suurempien suojaterälehtien muodostaman ”lautasen” päällä. Tämä ”keskipallo” vaihtelee kooltaan eri lajikkeissa.
Kaikki heteet ja emit ovat muuntuneet terälehdiksi. Joissain tapauksissa heteitä voi esiintyä, mutta ne ovat piilossa terälehtien keskellä. Jos kukassa esiintyy siitepölyä tuottavia heteitä, ne löytyvät yleensä ohuena renkaana alemmassa kukassa tai pienenä tupsuna keskellä. Kerrannaiset pionit ovat usein ”kukka kukassa” -rakenteisia, mikä selittää nimityksen double.
Lähde: käännetty American Peony Societyn sivuita, Kasvitieteen termistö – Tieteen termipankki
Kotisivut yritykselle: 5AM