Kevät on tullut, mistä sen tietää.
Kun pioniporukka säitä jo sietää.
Aurinko heittää valoisan säteen.
Talikko tarttuu moneen käteen.
Haravat esiin ja roskat pesiin,
kompostit täyttyy ja ajatus kesiin.
Vaivainen talvi jo kauaksi jää,
kun pionihaaveista täyttyy pää.
Punaista piippaa piha jo näyttää,
aamuiset kierrokset mielen täyttää.
Tuossa on Saara ja tuossa on Kalle,
kaunis tuo Janne, joutunut sivummalle.
Mukana hommissa rastaat hyppii,
matoja keltaiseen nokkaansa nyppii.
Välillä lauluaan lurittaa
ja kukkapenkkejä kurittaa.
Oravat kiitävät pitkin aitaa,
kiireellä kohti metsän laitaa.
Siellä on linnuilla kotoisat pesät,
suojassa olleet monet kesät.
Kaikkea tätä kun silmä katsoo,
elämän edelleen jatkuvan tahtoo.
Mummolla mieli on keveä
ja naamalla hymy leveä.
Teksti Maija Haapaniemi