Avalanche

’Avalanche’, Paeonia lactiflora (Felix Crousse, 1886 Ranska)

Alice Hardingin, kuuluisan amerikkalaisen pionikirjailijan, tiedetään ihailleen suuresti Ranskassa jalostettuja pioneja. Hän on todennut, että ’Avalanchella’ on täydellisen muotoinen kukka. Tuolloin 1800-luvun loppupuolella kiinanpionien jalostaminen oli Euroopassa päässyt hyvään vauhtiin ja tuottanut jo lajikkeita, joista monen tulevaisuus oli päätyä ”evergreeniksi”. Myös ’Avalanche’ on pitänyt pintansa klassikkona, vaikka uusia, toinen toistaan upeampia valkoisia täyskerrattuja pioneja tulee markkinoille lumivyöryn lailla. Tämän pionin nimi tarkoittaa ranskan kielessä juuri ’lumivyöryä’. Kukka näyttää rakenteeltaan säännölliseltä, ja alhaalta lähtien isot terälehdet kaartuvat tihentyvänä kinoksena kukan keskustaa kohti. Täysvalkoisuuden sijaan kukan keskiosassa terälehtien juurella on kermankellertävää ja vaaleanpunertava hohdetta, ja muutamilla keskimmäisillä terälehdillä voi olla kapea karmiininpunainen reunus, kuten ’Festiva Maximalla’.

Pionien terälehtien olemusta kuvaillaan usein vertaamalla niiden pintaa kankaisiin: silkkinen, samettinen, satiinia, kreppiä… ’Avalanchen’ terälehtiä luonnehditaan vahamaisiksi (vaxy), toisen lähteen mukaan paksuiksi ja maidonvalkeiksi.

Tämän lajikkeen kasvutapa on pysty, täysikasvuisella pionilla on korkeutta n. 90 cm, ja leveyssuunnassa se vie lähes saman tilan. Tukeminen voi olla tarpeen, jos sivunuppuja ei poisteta. ’Avalanche’ kukkii sesongin keskivaiheen lopulla, ja kukat ovat läpimitaltaan 15–17 cm. Puutarhaistutusten ohella tätä näyttävää perinnepionia kasvatetaan leikkokukaksi. Tuoksua kuvataan yllättäen sanoilla ”voimakas mutta ei makea (sweet)”.

Jo 1900-luvun alkukymmeninä on kiistelty, voidaanko jotakin pionia pitää omana erillisenä lajikkeenaan. Eräässä väittelyssä kyseenalaistettiin, ovatko ’Avalance’ ja ’Albatre’ todella eri lajikkeita. Alice Harding ei ottanut kiistaan kantaa suoraan, vaan sanoi: ”Dessert, suurin elossa olevista pionialan auktoriteeteista, on vakuuttunut, että ne ovat yksi ja sama kasvi.” (The Book of the Peony, 1917)

Niin tai näin, ’Avalanche’ on hyvä esimerkki jonkin suvun piirissä kehittyneen ammattitaidon näytteestä. Ranskassa vaikutti 1800-luvun puolenvälin jälkeen kolmekin huomattavaa sukua: Crousset, Lemoinet ja Rivieret. Croussen valikoimien kivijalkana olivat hänen Jacques Calot’lta hankkimansa hienot lajikkeet ’Duchesse de Nemours’ ja ’Reine Hortense’ sekä parisenkymmentä muuta, minkä lisäksi hän jalosti n. 75 uutuutta, joukossa mm. ’Avalanche’ ja ’Monsieur Jules Elie’. Pionin nimivalintaa – ’Avalanche’, lumivyöry – voi myös ihastella, ainakin jos ymmärtää ranskaa. Nykymaailmassahan tuotteiden markkinointinimet valitaan äärimmäisen tarkasti, ettei edes äänneasu pääse häiritsemään ostajan mielikuvaa, saati sanan merkitys.

Kotkan pionipuistoon on istutettu hieno valikoima 1800-luvun aikaisia perinnepioneja, jotka ovat sellaisten mestarien jalostamia kuin Félix Crousse, Modeste Guerín, Jacques Calot, Nicholas Lemon ja Auguste Miellez, yhtenä lajikkeena niistä ’Avalanche’.